valaistustasoa

Valaistustaso tarkoittaa näkyvän valon määrää, joka osuu neliömetrin pinnalle. Se mitataan lux‑yksikössä ja on keskeinen parametri tilan valaistussuunnittelussa, sillä se vaikuttaa näkyvyyteen, mukavuuteen ja energiatehokkuuteen.

Suunnittelussa valaistustaso noudattaa kansainvälisiä ja kansallisia ohjeita ja standardeja, kuten EN 12464-1 (valaistus työtiloissa) sekä mahdollisia paikallisia määräyksiä. Valaistusratkaisuihin vaikuttavat tilan käyttötarkoitus, valaistuslähteiden ominaisuudet sekä päivänvalon määrä ja laatu.

Valaistustason laskenta voidaan esittää yksinkertaisesti E = Φ/A, jossa E on illuminance (lux), Φ on valovirta (lumen) ja A on mitattu pinta-ala. Suunnittelussa kiinnitetään huomiota tasaisuuteen (uniformity), häikäisyn estoihin sekä värintoistoon, jota mitataan värintoistoindeksillä (CRI). Myös lumen-säästöpotentiaali ja valaistuksen pitkän aikavälin ylläpito huomioidaan.

Esimerkkitasot eri tiloissa vaihtelevat: toimistotason yleinen suositus on noin 300–500 lx, opetustiloissa 500–1000 lx riippuen tehtävistä, käytävissä noin 100–200 lx sekä työpajoissa tai tuotantotiloissa 500–1000 lx. Ulkona katukuvassa valaistustasot voivat olla pienempiä, yleensä noin 5–20 lx riippuen valaistuksesta ja turvallisuusvaatimuksista.

Valaistustason hallinta liittyy sekä käyttäjän näkömukavuuteen että energianhallintaan. Päivittäminen led-valaistukseen, älyohjaukset ja tilakohtaiset säätömahdollisuudet auttavat saavuttamaan riittävän valaistustason samalla vähentäen energiankulutusta. Valaistustaso on siten keskeinen osa tilasuunnittelun ja rakennusten energiatehokkuuden kokonaisuutta.