vaihdanta

Vaihdanta tarkoittaa yleisesti prosessia, jossa kaksi tai useampi osapuoli vaihtaa omistuksiaan, resurssejaan tai palveluja keskenään. Vaihdannan keskeinen piirre on vastavuoroisuus: vastineena toisen osapuolen antamasta hyödykkeestä vastaanotetaan toinen hyödyke tai palvelu. Vaihdanta voi tapahtua rahallisen korvauksen kautta tai ilman sitä (barter).

Käyttö ja muodot. Suora vaihdanta, eli barter, tapahtuu ilman rahaa, kun osapuolet sovittavat arvonface-arvon vastaavan vastikkeen. Rahallinen vaihdanta on yleisin muoto nykytaloudessa: tavaroiden ja palvelujen arvo mitataan rahassa, joka toimii välittäjänä. Monimutkaisemmissa tilanteissa voi esiintyä monenkeskisiä vaihdantajärjestelyjä, lisäarvopistemäisiä vaihdanta- ja kaupankäyntistrategioita sekä digitaalisten alustojen kautta tapahtuvaa vaihtoa. Vaihdanta sisältää usein neuvottelun, arvonmäärityksen ja sopimuksen tekemisen.

Historia ja merkitys. Vaihdanta on vanhin talousteoreettinen käsite ja syntyi ennen rahataloutta. Rahatalous kehittyi vaihdannan helpottamiseksi ja likviditeetin lisäämiseksi, mutta suorasta vaihdannasta edelleen hyötyvät tilanteet, joissa rahaa tai kolikkoa ei ole saatavilla tai kun osapuolet arvostavat toisiaan tuotteisiinsa nähden. Nykyisessä taloudessa vaihdannan ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi yritysten vastinvastuullinen kaupankäynti, lisenssien ja palvelujen vaihto sekä aineettomien oikeuksien siirrot.

Kielitieteellinen tausta. Suomen sana vaihdanta muodostuu verbin vaihdantaa tarkoittavasta juuresta ja viittaa toimintaan, jossa omistusoikeuksia siirretään vastikkeellisesti tai vastikkeetta. Se on yleiskielinen termi sekä arkikielessä että talousteoriassa.