uusintakäsittelyt

Uusintakäsittelyt ovat oikeusprosessin keinoja, joissa aiemmin päätetty asia saatetaan uudelleen käsiteltäväksi. Niitä voidaan soveltaa sekä siviili- että rikos- sekä hallinto-oikeudellisissa asioissa, ja ne eroavat perinteisestä valitusmenettelystä siinä, että tarkoituksena on käyttää laajempaa harkintaa tai uusia perusteita päätöksen muuttamiseksi tai palauttamiseksi uudelleen arvioitavaksi.

Tyypillisiä perusteita uusintakäsittelyille ovat uuden todistusaineiston löytyminen, joka voi vaikuttaa asian lopputulokseen, sekä oleelliset virheet tai lain soveltamisen merkittävät epäonnistumiset aiemmassa käsittelyssä. Myös oikeudellisen tulkinnan tai oikeusasteen viittauksen merkittävä muuttuminen voi johtaa uusintakäsittelyyn. Menettelyn käytännön säännöt ja rajat sekä siitä päättävän viranomaisen voivat vaihdella oikeusasteesta riippuen; usein uusintakäsittelyn aloittaminen edellyttää erillistä hakemusta tai päätöstä korkeammalta oikeusasteelta.

Prosessi etenee yleensä hakemuksen tai aloitteen muodossa, jossa esitetään uusintakäsittelyn perusteet ja liitteeksi asian kannalta oleelliset todisteet sekä selvitykset. Mikäli uusi käsittely myönnetään, asia voidaan käsitellä uudelleen kokonaisuudessaan tai tietyissä kohdissa, mikä voi johtaa muutokseen, kumoamiseen tai palauttamiseen uudelleen käsiteltäväksi. Uusintakäsittelyt ovat luonteeltaan harkitsevia ja niiden käyttö on usein rajoitettu tietyin edellytyksin, jotta oikeudellinen päätös ei muutu liian helposti ilman riittävää perustetta.