tutkimusvalokuvauksessa

Tutkimusvalokuvauksella tarkoitetaan järjestelmällistä kuvantamista tieteellisen tutkimuksen ja tiedon tuottamisen, tallentamisen sekä välittämisen tarkoituksessa. Se kattaa sekä laboratorio- että kenttäolosuhteissa tapahtuvan kuvaamisen sekä digitaalisten kuvien analyysin, arkistoinnin ja julkaisukäyttöön sopivan dokumentoinnin.

Kuvausmenetelmät ja välineet vaihtelevat tutkimusalasta riippuen. Yleisiä ovat kameroihin, mikroskooppeihin ja kuvanottimeen kiinnitettävät lisävarusteet sekä valaistusjärjestelmät, joilla pyritään toistettavuuteen ja värintoistoon. Monipuolisia tekniikoita ovat focus stacking, korkean dynaamisen alueen kuvaus (HDR), aikaväli- sekä monispektrinen kuvantaminen sekä fluoresenssi- ja spektroskopinen kuvantaminen. Tavoitteena on tuottaa kuvat, jotka ovat riittävän tarkkoja analysointiin ja vertailtavissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Työnkulku painottaa huolellista suunnittelua, kuvaamista, kuvien käsittelyä ja tulosten dokumentointia. Kuvatelleet tallentavat kattavat metatiedot: ajankohta, paikka, laitteet ja asetukset, kalibrointi sekä mahdolliset instrumenttitiedot. Lisäksi kuviin merkitään mittakaavat ja kuvauksen konteksti, jotta tutkimustulosten toistettavuus ja vertailukelpoisuus säilyvät. Tyypilliset tallennus- ja arkistointikäytännöt korostavat laadunvalvontaa sekä tarvittaessa vaiheittaisia kuvaus- ja käsittelyohjeita.

Sovellusalueet kattavat biologiaa, geologiaa, materiaalitutkimusta, arkeologiaa sekä forensista ja ympäristötilannetta kuvaavaa tutkimusta. Tutkimusvalokuvauksen standardit ja ohjeet tukevat tiedonvaihtoa, kuvien oikeellisuutta sekä avoimen datan periaatteita silloin kun se on mahdollista.

Eettiset näkökulmat huomioivat sekä ihmis- että eläinasioiden suojelun sekä tutkimusdatan eettisen käytön, tekijänoikeudet ja lisenssit. Hyvä käytäntö pyrkii varmistamaan kuvien legitiimin käytön, läpinäkyvän menetelmän sekä kuvien ja niihin liittyvän metadata- sekä instrumenttidatan säilyttämisen pitkällä aikavälillä.