turvallisuusvyöhykkeet

Turvallisuusvyöhykkeet, suomeksi myös varoalueet, ovat teollisuuden ja työntekijöiden turvallisuuden kannalta keskeisiä alueita. Ne määrittelevät ja rajaavat alueita, joilla vallitsee tiettyjä riskejä, kuten räjähdysvaara, syttymisvaara tai muu vaarallinen aine tai olosuhde. Turvallisuusvyöhykkeiden tarkoituksena on ehkäistä onnettomuuksia ja suojella ihmisiä ja omaisuutta.

Keskeisin säädös, joka käsittelee turvallisuusvyöhykkeitä, on EU:n ATEX-direktiivi (Atmosphères Explosibles). Tämä direktiivi koskee laitteiden ja suojausjärjestelmien käyttöä alueilla, joilla voi esiintyä räjähtäviä ilmakehiä. ATEX-direktiivin mukaan työnantajien on luokiteltava alueet turvallisuusvyöhykkeisiin (vyöhyke 0, 1, 2 kaasumaisille tai höyrymäisille räjähdysvaarallisille ilmakehille ja vyöhyke 20, 21, 22 pölymäisille räjähdysvaarallisille ilmakehille) perustuen todennäköisyyteen ja kestoaikaan, jolloin räjähdysvaarallinen ilmakehä esiintyy.

Eri vyöhykkeille on määritelty erilaiset vaatimukset laitteiden ja suojamekanismien valinnalle ja käytölle. Esimerkiksi vyöhykkeellä 0, jossa räjähdysvaarallinen ilmakehä esiintyy jatkuvasti tai pitkiä aikoja, vaaditaan kaikkein korkeinta suojaustasoa. Turvallisuusvyöhykkeiden asianmukainen määrittely ja merkintä on lakisääteinen velvollisuus ja olennainen osa yrityksen riskienhallintaa ja työturvallisuuskulttuuria.