tranzistori

Tranzistori on puolijohteinen laite, jota käytetään signaalin vahvistamiseen ja sähköisen virtapiirin hallintaan. Se voi toimia sekä kytkimenä että vahvistimena. Yleisimmät transistorityypit ovat bipolaariset transistorit (BJT) ja kenttätransistorit (FET). Puolijohdemateriaalina käytetään yleensä piitä, ja joissakin malleissa germaniumia tai moderneja seoksia.

Tranzistorin kehitti vuonna 1947 John Bardeen, Walter Brattain ja William Shockley Bell Labsissä Yhdysvalloissa. Keksintö mahdollisti signaalin vahvistamisen pienellä ohjauksella ja johti radiotekniikan, televiestinnän sekä digitaalisen logiikan nopeaan kehitykseen. Tranzistori korvasi vakuumiputket, mikä mahdollisti pienemmän koon, luotettavuuden ja energiatehokkuuden.

BJT:ssä on kolme elektrodia, ja pienellä ohjausvirralla voidaan hallita suurempaa kollektorivirtaa. FET:ssä ohjausjännite säätelee kanavan johtavuutta kahden pääkontaktin välillä. Yleisin FET-tyyppi on MOSFET, jota käytetään laajasti integroiduissa piireissä sekä tehonlähteissä.

Tranzistoreja käytetään sekä digitaaliseen logiikkaan ja muistipiireihin että analogisiin vahvistinsovelluksiin sekä tehonhallintaan. Nykyään suurin osa elektroniikasta koostuu mikropiireistä, joissa on miljardeja transistorikytkentöjä.