totuudenmukaisuuden

Totuudenmukaisuus tarkoittaa sitä laatua, että väite, kuvaus tai raportti vastaa todellisuutta sekä on rehellinen ja luotettava. Se koskee sekä yksittäisiä lausumia että laajempia esityksiä kuten tieteellisiä tuloksia tai uutisraportteja.

Filosofisessa ja eettisessä keskustelussa totuudenmukaisuutta tarkastellaan sekä epistemologisista että etiikan näkökulmista. Monet teoriat pitävät totuudenmukaisuutta keskeisenä hyveenä ja velvollisuutena: ihmisillä on moraalinen velvollisuus kertoa totuus, ellei ilmiö aiheuta suurempaa haittaa. Toisaalta konteksti ja sanoman tarkkuus voivat vaatia harkintaa esimerkiksi luottamuksellisuuden, turvallisuuden tai yksityisyyden turvaamiseksi.

Käytännön sovelluksissa totuudenmukaisuus määrittelee journalismia, tiedeyhteisöä, oikeuslaitosta ja julkista päätöksentekoa. Se näkyy lähdekritiikissä, todennettavissa olevien väitteiden esittämisessä sekä läpinäkyvyydessä siitä, miten tieto on kerätty ja validoitu. Mittareita ovat vastavuoroisuus, todennettavuus ja viittaukset lähteisiin.

Rajoitukset ja kriittiset näkökulmat: täydellinen totuudenmukaisuus ei aina ole käytännöllistä tai yksiselitteistä. Yksityisyyden suoja, haitan minimoiminen ja käsitteelliset tulkintarajat voivat merkitä, että jotakin tietoa jätetään kertomatta tai esitetään rajatusti. Silti totuudenmukaisuus nähdään keskeisenä sosiaalisen luottamuksen ja yhteiskunnallisen toiminnan perustana.