tilivelillisyyttä

Tilivelillisyyttä on käsite, jota käytetään kuvaamaan tilan elinvoimaisuuden kokemusta. Se viittaa siihen, miten tila tai ympäristö vaikuttaa ihmisten vuorovaikutukseen, koettuun läsnäoloon ja sosiaaliseen yhdessäoloon. Käsite on epävirallinen ja esiintyy pääasiassa arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun keskusteluissa.

Etymologia: termi muodostuu sanoista tila sekä -illinen havainto; sen määräytymismekanismi ei ole vakiintunut, eikä merkitys ole kaikille sama. Käyttö riippuu kirjoittajasta, ja tilivelllisyyttä tarkastellaan usein subjektiivisena tilantunteena.

Käyttöalueita ovat arkkitehtuuri, sisustus, tapahtuma- ja kulttuurialat sekä kaupunkitutkimus. Tilivelillisyyden kautta keskustellaan muun muassa valaistuksesta, akustiikasta, tilan skaalasta, materiaalivalinnoista ja ihmisvirroista sekä siitä, miten nämä tekijät tukevat tai estävät sosiaalista vuorovaikutusta.

Tutkimusmenetelmät ovat pääasiassa kvalitatiivisia: havainnointi, haastattelut ja käyttäjäkyselyt sekä tilavaikutusten kuvailevat analyysit. Koska tilivelillisyyden kokemukset ovat subjektiivisia, vertailtavuus ja mittaaminen voivat olla rajallisia, eikä ala ole vielä vakiinnuttanut mittausperusteita.

Kritiikki keskittyy siihen, ettei käsite ole yleisesti hyväksytty, ja se voi johtaa epäselvyyteen, jos konteksti on epäselvä. Toisaalta tilivelillisyyttä voidaan pitää hyödyllisenä viitekehyksenä, kun halutaan tarkastella tilojen kokemuksellista potentiaalia sosiaalisen elinvoiman edistämisessä.