teleskooppijärjestelmät

Teleskooppijärjestelmät ovat optisten laitteiden kokonaisuuksia, jotka keräävät ja suurentavat kaukana olevia kohteita. Ne voivat käyttää eri optisia periaatteita ja niitä sovelletaan sekä ammatilliseen tähtitieteelliseen havainnointiin että maaston tarkkailuun ja valokuvaukseen. Yleisimmät muodot ovat refraktori- eli linssitot, heijastin- eli peilijärjestelmät sekä katadioptriset ratkaisut, jotka yhdistävät linssien ja peilien ominaisuuksia.

Järjestelmän keskeiset osat ovat optinen putki (OTA), jonka sisällä sijaitsevat objektiivi tai primaarinen peili sekä okulaarit tai kamera. Aukko ja polttoväli vaikuttavat valon keräämiseen ja suurennukseen. Jalka ja jalusta (alt-azimut- tai equatoriaalinen) antavat suuntaamisen ja seurantakyvyn, usein tarkkuusmallien mukana tullaa tarkennusmekanismi, etsivä neula tai löydettävä suurennus sekä mahdolliset tietokoneistetut ohjaukset.

Toimintaperiaate perustuu vastaanotetun valon käsittelyyn: suurempi aukko parantaa valonkeruukykyä ja erotuskykyä, kun taas suurennus saadaan objektiivin/peilin polttovälin ja okulaarin tai kameran polttovälin suhteesta. Reflektorijärjestelmät vaativat usein kolmtomiekan kaltaista säätöä (collimation), kun taas katadioptriset mallit pyrkivät kompensoimaan vääristymiä kapealla linssipaneelilla.

Sovellukset kattavat tähtitieteen havainnoinnin, maantieteellisen ja sotilaallisen tarkkailun sekä valokuvauksen. Valinta riippuu tarpeesta: suuri aukko tuottaa paremman herkkyyden ja erotuskyvyn, mutta voi olla painava ja kalliimpi; kompakti refraktori on helppokäyttöisempi, mutta rajoitetumpi koon ja kustannusten suhteen. Huolto ja kalibrointi sekä silmämääräinen kohdistus ovat tärkeitä ylläpitotoimia.