teknikkirjallisuudessa

Teknikkirjallisuudessa tarkoitetaan sellaista kirjoitettua materiaalia, joka välittää teknistä tietoa ja käytännön ohjeita teknisillä aloilla. Tämä käsite kattaa laajasti kirjoitetun materiaalin, kuten tieteelliset artikkelit, konferenssijulkaisut, opinnäytetyöt, standardit, tekniset käsikirjat, tuotetiedotteet ja patentit. Teknikkirjallisuus painottaa tarkkaa terminologiaa, selkeää rakennetta ja toistettavuutta; se pyritään esittämään siten, että lukija voi ymmärtää menetelmät, toistaa kokeet tai soveltaa ratkaisuita käytännössä sekä tarkata viitteitä ja lähteitä.

Se koostuu sekä akateemisesta että ammatillisesta viestinnästä. Akateeminen osuus painottuu tieteellisten tulosten esittämiseen ja lähdeviitteiden systemaattiseen käyttöön; ammatillinen ja teollinen kirjallisuus korostaa standardeja, ohjeistuksia, manuaaleja ja teknisiä spesifikaatioita. Teknikkirjallisuudessa viestit on usein jäsennelty sekä tiedeyhteisön että käytännön lukijan tarpeisiin: tiivistelmä, johdanto, materiaali ja menetelmät, tulokset, pohdinta sekä loppuviitteet.

Tutkimuksessa ja kehityksessä teknikkirjallisuus toimii sekä tiedonvaihdon että laadunvarmistuksen välineenä: sen avulla voidaan referoida aikaisempaa tutkimusta, vertailla ratkaisuja ja varmistaa standardien sekä turvallisuusvaatimusten noudattaminen. Julkaisu- ja tiedonhallintajärjestelmät sekä kirjastot ja tietokannat ovat keskeisiä teknikkirjallisuuden saavutettavuuden kannalta. Harmaa kirjallisuus ja käännökset voivat täydentää virallista julkaisua, erityisesti nopeasti kehittyvillä aloilla.