tavumerkkijärjestelmät

Tavumerkkijärjestelmät, tunnettu myös nimellä tavumerkit tai yksinkertaisesti tavut, ovat tietokoneiden sisäisiä tapoja esittää ja käsitellä tietoa. Tavumerkki on yleensä pienin itsenäinen tiedonkäsittely-yksikkö, joka koostuu useammasta bitistä. Yleisin tavukoko on kahdeksan bittiä, jolloin tavulla voidaan esittää 256 eri arvoa (2^8). Tämä mahdollistaa esimerkiksi ASCII-merkistön esittämisen, jossa jokainen kirjan, numeron ja erikoismerkin esitetään omalla tavullaan.

Tietokoneiden arkkitehtuurit määrittelevät, miten tavut järjestetään ja käsitellään muistissa ja prosessorissa. Tavujärjestys, eli endianness, on tärkeä käsite, joka kuvaa, missä järjestyksessä monen tavun luku tallennetaan muistiin. Big-endian -järjestyksessä merkittävämpi tavu on muistissa ensin, kun taas little-endian -järjestyksessä vähiten merkittävämpi tavu on ensin. Tämä ero voi aiheuttaa yhteensopivuusongelmia eri järjestelmien välillä.

Tavumerkkijärjestelmiä käytetään laajalti kaikilla tietojenkäsittelyn osa-alueilla, tiedostojen tallennuksesta verkkoprotokolliin ja ohjelmointikieliin. Ymmärtämällä tavumerkkien perusteet on mahdollista paremmin hahmottaa, miten tietoa tietokoneissa käsitellään ja tallennetaan. Eri ohjelmointikielet ja laitevalmistajat voivat soveltaa hieman erilaisia tapoja käsitellä tavuja, mutta kahdeksan bitin tavu on de facto -standardi useimmissa nykyaikaisissa järjestelmissä.