tasajännitteiden

Tasajännitteet ovat jännitteitä, joiden napojen potentiaaliero on suunnattu samaan suuntaan ja jonka suuruus pysyy käytännössä vakaana ajan kuluessa. Ideaalisessa tasajännitteessä sekä jännite että virta ovat vakio, mutta todellisuudessa niihin voi liittyä pieni ripplea ja häiriöitä. Tasajännitteet eroavat vaihtojännitteestä, jossa napojen jännite vuorottelee taajuudella ja suunnat muuttuvat.

Tasajännitteet syntyvät useilla tavoilla. Kemialliset ratkaisut, kuten akut ja paristot, tuottavat DC-jännitteen suoraan. Elektroniikassa käytetään virtalähteitä, jotka muuntavat vaihtovirran DC-voltiksi, yleisimmin switching- tai lineaarisilla virtalähteillä. Aurinkokennojen tuottama energia on käytännössä DC:tä, jota voidaan käyttää sellaisenaan tai muuntaa AC:ksi invertterillä. DC-jännitteet ovat yleisiä sekä pienjännitteisissä kuluttaja- että teollisuusjärjestelmissä sekä ajoneuvojen sähköjärjestelmissä ja retrofittauksissa.

Mittaus ja ominaisuudet. DC-jännite mitataan voltteina (V) ja sen arvo ilmoittaa usein tietyt kaupalliset tasot, kuten 3.3 V, 5 V, 12 V, 24 V tai 48 V. DC-jännitteet voivat olla erittäin vakaita, mutta käytännössä ne voivat sisältää rippleä, erisäätöjä ja lineaarisia muodonmuutoksia, jotka vaikuttavat laitteen suorituskykyyn. Virtalähteiden laadun hallintaan kuuluu säädettävä regulaatio, eristys ja yhdistetty suojalaitteisto.

Käyttökohteet. Tasajännitteitä käytetään laajasti elektroniikassa, tietokoneiden ja palvelinten virtalähteissä, autoissa ja teollisuusautomaation järjestelmissä sekä uusiutuvan energian sovelluksissa ja hvdc-verkossa. Turvallisuusnäkökohdat huomioidaan eristämisillä, maadoituksella sekä asianmukaisilla määräyksillä ja käytännöillä.