syymerkityksessä

Syymerkityksessä on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan lausumien semanttista roolia, jossa ilmi on syy tai selitys toiselle tapahtumalle tai tilalle. Käytännössä kyse on siitä, että jokin lauseen osa ilmaisee syyn ja vaikuttaa koko lauseen tulkintaan. Syymerkityksen ilmaiseminen tapahtuu tavallisesti alistuslauseilla sekä adverbiaalisilla ilmauksilla, kuten koska, sillä, tämän vuoksi ja sen vuoksi. Tämä merkitys erottuu esimerkiksi seurausmerkityksestä, joka kertoo tapahtuman seuraamuksesta, sekä tarkoitusmerkityksestä, joka ilmaisee tavoitteen.

Esimerkki: Koska sade kasteli pihan, me jäimme sisälle. Tässä alistuslauseen “koska sade kasteli pihan” ajauttaa lauseen syymerkityksen, eli se kertoo, miksi toiminta tapahtuu. Toinen esimerkki: Sateen vuoksi jäimme sisälle. Tämä ilmauksellinen adverbiaalinen ilmauskin ilmaisee syyn.

Syymerkityksen käsite on keskeinen kielitieteellisessä semantiikan ja syntaksin tutkimuksessa, sillä sen avulla voidaan tarkasti kuvata, miten syy ja sen ilmaisu rakentuvat kieleen ja miten ne eroavat muista merkitystyypeistä. Kansainvälisessä vertailussa syymerkitykset voivat muistuttaa toisiaan, mutta kielestä riippuen syntaksin ja morfologian ratkaisut voivat poiketa. Lisääntynyt tieto syymerkityksestä tukee sekä kieliopillista opetusta että automaattista kieliprosessointia.