syvyyssuuntaa

Syvyyssuunta, tai syvyyssuunta käsite, kuvaa vakiintunutta vertikaalista suuntaa viitatuspinnan suhteen. Se tarkoittaa suunnan kohtisuoraa liikettä alaspäin ( kohti Maankuorta tai vedenpinnan alapuolella olevaa kerrosta ) ja toimii usein syvyyden, paksuuden tai muiden vertikaalisten mittausten suuntana. Käytännössä syvyyssuunta on osa kolmiulotteista koordinaatistoa, jossa kaksi vaakasuoraa akselia määrittävät pinnan tasot ja kolmas, vertikaalinen, määrittää syvyyden.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista syvyys (depth) ja suunta (direction). Suomen kielen teknisessä käytössä syvyyssuunta viittaa erityisesti siihen, miten syvyyttä mitataan ja kuvataan suunnattuna alaspäin viitteen pinnasta riippuen. Eri tieteenalat voivat korostaa hieman erilaisia konventioita: esimerkiksi meribiologiassa ja hydrogeologiassa syvyys määritellään usein positiivisesti alaspäin, kun taas joissakin ohjelmistoissa syvyyden koordinaatti voi olla negatiivinen.

Käytännössä syvyyssuunta esiintyy monilla tieteenaloilla kuten geologiassa, meribiologiassa, hydrografiassa, meteorologiassa ja ympäristötekniikassa. Sillä on keskeinen merkitys kuten syvyyden mittaamisessa, porausten syvyyden ilmaisemisessa, bathymetrisissä kartoissa sekä virtauksen, liikkeen ja signaalien analysoinnissa, joissa vertikaalinen dimensio on oleellinen. Erilaiset koordinaatistot voivat poiketa toisistaan siinä, miten syvyyden arvoa merkitään ja tulkitaan, mutta perusperiaate pysyy: syvyyssuunta kuvaa suunnan alaspäin suhteessa viitepintaan.

Mittausmenetelmien osalta syvyyssuuntaa voidaan arvioida esimerkiksi ehosirroin-soundausmenetelmillä, paine- ja syvyysanturien avulla sekä porausten kautta saatavien kerrosten paksuuksien mittauksilla. Syvyyssuunta on keskeinen käsite, kun rakennetaan merenpinnan alle tai maanpinnan alapuoliseen tilaan liittyvää tietoa.