synkrotronisäteilyssä

Synkrotronisäteily on voimakasta sähkömagneettista säteilyä, jota syntyy, kun varatut hiukkaset, kuten elektronit, kiihdytetään lähes valonnopeuteen ja ohjataan magneettikentillä. Tätä prosessia käytetään synkrotroneissa, jotka ovat tyypillisesti rengasmaisia hiukkaskiihdyttimiä. Kun elektronit kiertävät synkrotronin rengasta, ne joutuvat jatkuvasti muuttamaan suuntaansa magneettikenttien vaikutuksesta. Tämä suunnanmuutos aiheuttaa elektronien säteilemisen.

Synkrotronisäteily on erityisominaisuuksiltaan erinomaista monenlaisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Se on erittäin kirkasta ja sisältää laajan valikoiman aallonpituuksia aina infrapunasta röntgensäteilyyn. Säteily on myös polarisoitunutta ja pulssitettua, mikä mahdollistaa tarkkojen mittausten tekemisen. Näiden ominaisuuksien ansiosta synkrotronisäteilyä käytetään materiaalitieteessä, biologiassa, kemiassa, fysiikassa ja monilla muilla aloilla. Sitä hyödynnetään esimerkiksi uusien materiaalien kehittämisessä, proteiinirakenteiden selvittämisessä, lääketieteellisen kuvantamisen parantamisessa ja kvantti-ilmiöiden tutkimuksessa. Synkrotronisäteilyn tuottaminen vaatii suuria ja kalliita laitteistoja, mutta sen tarjoamat tutkimusmahdollisuudet ovat korvaamattomia.