suurjännitetason

Suurjännitetaso tarkoittaa sähköjärjestelmän jännitteiden luokittelua siten, että eri tasot ohjaavat suunnittelua, eristyksen mitoitusta ja turvallisuusvaatimuksia. Se auttaa määrittämään, millaisille laitteille ja suojatoimenpiteille kullekin järjestelmässä on tarvetta sekä miten komponentteja, kuten kaapeleita, kytkimiä ja eristemateriaaleja, tulee valita.

Yleisimmät jännitetasot ovat matalajännite (enintään noin 1 kV), keskijännite (1–35 kV), suurjännite (35–150 kV) sekä lisäjännite (yli 150 kV). Käytännössä suurjännitteisellä tasolla toimivat sähkönsiirto- ja suurteholaitteistot, kuten muuntamot, korkeajännitekaapelit, erottimet ja kytkimet. Matalajännite puolestaan kattaa kotitalouksien ja useimpien teollisten laitteiden käyttöjännitteen, ja keskijännite yhdistää nämä kaksi ääripäätä monissa jakeluverkkoarkkitehtuureissa.

Suunnittelussa suurjännitetason hallinta tarkoittaa eristyksen koordinointia: oikea eristemateriaali, riittävät creepage- ja clearance-etäisyydet sekä ympäristötekijöiden, kuten kosteuden ja lämpötilan, huomiointi. Testauksessa käytetään kesto- ja kestävyystestejä sekä osittaispurkausmittauksia laitteen ja järjestelmän vahvistamiseksi.

Turvallisuus ja standardit ovat keskeisiä: kansainväliset standardit, kuten IEC/EN-sarjat ja IEEE-suositukset, määrittelevät vaatimukset eristykselle, testaukselle ja turvalliselle käyttöönotolle suurjännitetasolla. Jännitetason valinta vaikuttaa myös kunnossapitoon ja käytännön operatiivisiin menettelyihin.