suojalokuvat

Suojalokuvat ovat perinteisiä kuvia tai kuvitettuja esineitä, joita käytettiin suojelun ja onnen saavuttamisen välineinä. Ne olivat osa kotien, hevosten, työvälineiden ja matkakulkuneuvojen tapausesineistöä, ja niiden uskottiin torjuvan pahaa taikuutta, sairauksia sekä epäonnea. Suojalokuvia voidaan löytää sekä uskonnollisista että pakanallisista (folk) motiiveista koostuvista kuvista; usein ne sisälsivät piisien, pyhien tai enkelien kuvia, sekä erilaisia symbolisia kuvioita ja siunauksia.

Historia ja konteksti: Suojalokuvat ovat osa suomalaista folk-kulttuuria, jota on sekä maaseudulla että kaupunkialueilla käytetty 1700–1900-luvuilla. Niille on tyypillistä yksinkertainen toteutus ja konkreettinen käyttötarkoitus: ne asetettiin kotiin ovenpieliin, sänkyjen yläpuolelle, reppuihin tai ajoneuvoihin sekä jaettavaksi lahjaksi. Kuvien valmistusmateriaalit vaihtelivat paperin, puun, pellavan tai kangasnauhojen välillä, ja ne saattoivat sisältää sekä kuvia että loitsuja tai siunauksia.

Tyypit ja motiivit: Yleisiä motiiveja olivat kristilliset pyhimykset, Mary ja Jeesus sekä risti-symboliikka, mutta mukana voitiin nähdä myös kansanomaista symboliikkaa kuten suojelunmerkkejä ja onnenkuvioita. Tekstuaalinen sisältö saattoi olla lyhyitä virsiä, siunauksia tai yksinkertaisesti kuvan itsessään katsottavaksi.

Nykytilanne: Suojalokuvat ovat nykyisin keskeisiä suomalaisen kansanperinteen ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksen kohteita. Monet kuvat ovat museoiduissa kokoelmissa, ja niistä tehdään julkaisuja sekä näyttelyitä. Nykykokoelmat ja reproduktiot tekevät suojalokuvat edelleen saataville harrastajille ja yleisölle, tarjoten näkökulman siihen, miten ihmiset ovat pyrkineet vaikuttamaan epäonneen ja sairauksiin ennen modernia lääketiedettä.