suodatuspintaa

Suodatuspinta on suodatusprosessin nesteen ja suodatinmateriaalin välinen pinta-ala, jonka kautta virta ja erotettavat aineet kohtaavat toisiaan. Pinta voi olla kalvon, suodatinalustan tai muun suodatusmateriaalin osa, ja sen ominaisuudet määrittävät, miten tehokkaasti hiukkasia, ioneja tai molekyylejä pidetään takaisin tai päästetään läpi.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat porekoko ja -jaotus, kokonaisporositeetti sekä pinta-ala. Lisäksi kosteusominaisuudet kuten wettability sekä pinta-koon ja sähkövarauksen kaltaiset tekijät vaikuttavat erotuskykyyn ja virtausominaisuuksiin. Suodatuspinnan karheus ja porojen organisoituminen vaikuttavat virtausvastukseen sekä kerrostumisen ja foulingin riskiin, jolloin tukkeutuminen voi ilmetä sekä pinnalla että sisäisissä poroissa.

Tyypillisiä suodatuspintoja ovat mikroporiset ja mesoporiset kalvopinnat sekä makroporiset tukirakenteet. Pintaa voidaan muokata siten, että tukkeutuminen vähenee tai erottelukyky paranee: esimerkiksi pintaa voidaan muokata hydraatio- tai sähköisillä ominaisuuksilla tai käyttää monikerroksisia ja komposiittirakenteita. Materiaalit vaihtelevat polymeerikalvoista (esim. PVDF, cellulose) sekä keraamisista ja metallisista suodattimista.

Ominaisuuksia arvioidaan useilla menetelmillä, kuten porekoko- ja jakautumisanalyysillä, pinta-alan mittauksella (esim. BET), sekä kosteuttavuuden ja zeta-potentiaalin mittauksilla. Suodatuspinnan valinta ja muokkaus riippuvat sovelluksesta, kuten veden- ja jäteveden puhdistuksesta, elintarvike- ja lääkevalmisteiden erotuksesta sekä ilman- ja kaasunsuodatuksesta.