sukellusrefleksin

Sukellusrefleksi on nisäkkäillä, mukaan lukien ihmisillä, esiintyvä fysiologinen vaste, joka aktivoituu kasvojen upotessa veden alle, erityisesti kylmässä vedessä. Refleksi on yleinen evolutiivinen mekanismi, jonka tarkoituksena on pidentää hengissäoloa vedenalaisissa olosuhteissa. Sen voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti ja tilanteen mukaan, ja sitä tutkitaan sekä ihmisillä että muilla ilmahengittävillä nisäkkäillä.

Refleksin keskeiset osa-alueet ovat: bradykardia eli sydämen sykeluvun hidastuminen, perifeerinen vasokonstriktio eli verisuonten supistuminenrajoittamaan veren kiertoa lantion ja raajojen kaltaisista ei-vakioiduista alueista kohti elintärkeitä elimiä, sekä hengityksen pidättyminen tai refleksinen apea tilanne, kun kasvot ovat veden alla. Näiden muutosten yhteisvaikutus on hapen kulutuksen aleneminen ja verenkierron uudelleenjako elintärkeisiin elimiin kuten aivoihin ja sydämeen. Joissakin tapauksissa voi ilmetä myös perna-splenivoitoinen supistuminen, joka vapauttaa lisää punasoluja.

Sukellusrefleksi on voimakkaampi lapsilla kuin aikuisilla ja sitä vahvistaa kylmä vesi sekä kasvojen upottaminen. Refleksin merkitys ihmisellä on keskusteltu, mutta sen uskottu olevan sopeuma vedenalaisiin tilanteisiin ja mahdollisesti vaikuttavan päänsinäyttöön sekä hapenkulutukseen. Refleksillä on myös kliinisiä ja turvallisuuteen liittyviä ulottuvuuksia, esimerkiksi sen rooli upotuksiin liittyvissä riskitekijöissä ja sen huomioiminen on tärkeää sukeltajia ja vesillä liikkuvia varten.