stetoskoobi

Stetoskoobi on lääketieteellinen laite, jota käytetään kehon sisäisten äänien, kuten sydämen, keuhkojen ja suolten äänten kuuntelemiseen. Se koostuu yleensä rintakappaleesta, joka asetetaan potilaan iholle, joustavasta letkusta ja kahdesta kuulokkeesta, jotka lääkäri asettaa korviinsa.

Rintakappaleessa on kaksi osaa: kalvo ja kello. Kalvo on suurempi ja kupera, ja se on suunniteltu kuulemaan korkeataajuisia ääniä, kuten suolten ääniä ja normaaleja keuhkoääniä. Kello on pienempi ja syvempi, ja se on suunniteltu kuulemaan matalataajuisia ääniä, kuten sydämen epänormaaleja ääniä. Äänet kulkevat rintakappaleesta joustavan letkun kautta kuulokkeisiin, joista lääkäri kuulee ne.

Stetoskoopin keksi vuonna 1816 ranskalainen lääkäri René Laennec. Hän kehitti sen, koska hänestä oli epämiellyttävää laittaa korva suoraan naispotilaan rintakehälle. Ensimmäiset stetoskoopit olivat puusta valmistettuja putkia. Nykyään stetoskoopit valmistetaan yleensä metallista ja muovista, ja niissä on edistyksellisempiä ominaisuuksia, kuten ääniteknologia.

Stetoskooppia käyttävät laajalti lääkärit, sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset diagnoosin ja potilaiden tilan seurannan apuna. Sen avulla voidaan havaita monia sairauksia, kuten sydämen läppävikoja, keuhkoputkentulehdusta ja verenpaineen mittaamisessa käytettävää verenpaine mittarin yhteydessä. Stetoskooppi on edelleen keskeinen työkalu lääketieteellisessä diagnostiikassa.