spektrumianalysaattorien

Spektrianalysaattorit ovat elektronisia mittauslaitteita, joiden tehtävänä on mitata signaalin amplitudin taajuusriippuvuutta ja esittää se tyypillisesti tehon spektrinä. Niitä käytetään signaalin sisällön analysointiin, kuten taajuuskomponenttien tunnistamiseen, häiriöiden havaitsemiseen sekä moduloinnin ja spektrin laajuuden arviointiin. Niitä on sekä perinteisiä swept-tyyppisiä että digitaalisia reaaliaikaisia malleja.

Perinteiset swept-tyyppiset spektrianalysaattorit käyttävät paikallisen oskillaattorin (LO) taajuuden skannaamiseen. Signaalin voimakkuus mitataan ja näytetään skannauksen mukaan. Digitaaliset mallit mittaavat taajuuskomponentit näytteenotolla ja käyttävät FFT:tä spektrin käsittelyyn. Reaaliaikaiset spektrianalysaattorit pystyvät tallentamaan ja analysoimaan suuria spektrin osia nopeasti, jolloin nopeasti muuttuvat signaalit voidaan havaita.

Keskeisiä parametreja ovat taajuusalue (esim. 9 kHz–26,5 GHz), RBW (noin 0,1 Hz–1 MHz) ja VBW (noin 0,1 Hz–useita MHz), span sekä skannauksen aika. Dynamiikka-alue, herkkyys ja noise floor ovat tärkeitä mittaustuloksia. Detektorityyppejä ovat esimerkiksi peak, average ja RMS; tiloja kuten max-hold tai average käytetään tulosten tulkinnassa.

Sovelluksia ovat RF- ja telekommunikaation suunnittelu ja laadunvarmistus, EMC/EMI-testaus sekä signaalin moduloinnin ja spektrijakauman arviointi. Spektrianalysaattoreita käytetään sekä laboratorio- että kenttäolosuhteissa; ne voivat noudattaa kansainvälisiä standardeja ja tarjota automaattisia kalibrointi- ja signaalin voimakkuuden mittausominaisuuksia.

Lyhyesti: spektrianalysaattorit tarjoavat visuaalisen ja numeerisen työkalun signaalin spektrin tarkkailuun sekä häiriöiden, moduloinnin ja taajuuskomponenttien arviointiin.