spektroskooppisen

Spektroskooppisen on adjektiivinen muoto sanasta spektroskooppinen, joka liittyy spektroskopiaan, tieteenalaan, joka tutkii valon ja aineen välistä vuorovaikutusta. Spektroskopiaan kuuluvat menetelmät, joissa näytteiden spektri paljastaa kemiallista koostumusta, rakennetta ja ympäristötekijöitä. Spektroskooppisen analyysin perusta on, että aine absorboi, emittoi tai sirontaa valoa tietyillä aallonpituuksilla, jolloin syntyy mitattava spektri.

Periaatteessa spektri heijastaa näytteen energiamuutoksia kvantittuneilla siirtymillä. Eri spektroskopian muodot hyödyntävät eri vuorovaikutuksia: absorbtoiva, emissiivinen tai inelastinen sironta sekä molekulaariset värähtelytilat. Tämä mahdollistaa sekä samanaikaisen että nopean tiedon näytteen koostumuksesta sekä rakenteesta.

Yleisimmät spektroskopian muodot ovat UV-Vis-spektroskopia, infrapunaspektroskopia (FTIR), Raman-spektroskopia, sekä ydinmagneettinen resonanssispektroskopia (NMR). Lisäksi fluoresenssispektroskopia seuraa näytteen fluoresenssia ja tarjoaa herkkiä pitoisuustietoja. Jokainen menetelmä soveltuu erilaisiin aineisiin ja käyttötarkoituksiin, ja niitä käytetään laajasti kemian, biotieteen, ympäristötutkimuksen sekä materiaalitieteen aloilla.

Spektroskooppisen lähestymistavan etuna on usein ei-tuhoava analyysi, nopeat mittaukset pienillä näytteillä sekä mahdollisuus saada sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tietoa.