sormenjälkitunnistusta

Sormenjälkitunnistus on biometriikkaan perustuva tunnistus- tai todennusmenetelmä, jossa henkilön sormenjäljen kuvioidaan tallennettuja ominaisuuksia verrataan todelliseen, reaaliaikaiseen kuvaan. Tunnistus voidaan toteuttaa kahdella päätavalla: tunnistus (kuka on kyseessä) ja todennus (kohtaako kyseinen henkilö oikean henkilöllisyyden). Sormenjälkitunnistus löytyy muun muassa älypuhelimista, pääsynhallintajärjestelmistä ja rajatarkennoista porteista.

Toimintaperiaate perustuu sormenpäiden pinnojen yksilöllisten piirteiden mittaamiseen. Ennen käyttöönottoa käyttäjä rekisteröi sormenjälkensä eli luo biometrisen mallin, joka tallennetaan turvallisesti. Käytännössä tunnistusprosessi koostuu live-sormenjäljen ottamisesta, piirteiden (minuutiat) erittelystä ja tallennetun mallin vertailusta. Eri anturityypit mittaavat jäljen hieman eri tavoin: optiset sensorit lukevat valoa, kapasitiiviset mittaavat sähkökenttää, ja ultraääniset sekä lämpöön perustuvat sensorit käyttävät syvempiä tai erikoispiirteitä.

Tunnistuksen suorituskyky ilmoitetaan usein virhemerroin (FRR) ja vääriä hyväksyntöjä (FAR). Turvallisuutta parantavat laitteiston livenes-tunnistus, sekä biometristen mallien suojatut käsittelyt, kuten salaaminen, kertakäyttöisten tai palautuvien muistilompakoiden välttäminen ja "cancelable" biometria. EU-lainsäädäntö (esim. GDPR) korostaa henkilötietojen hyväksikäytön rajoja ja vaatii riittäviä suojatoimia sekä käyttäjän suostumusta.

Standardointi ja yhteentoimivuus näkyvät ISO/IEC 19794-2 -standardissa sekä nykyaikaisissa kirjautumisratkaisuissa kuten FIDO2/WebAuthn. Käyttökohteita ovat mobiililaitteet, yritysten pääsynhallinta sekä rajaturvallisuus, mutta tekniikka ei sovi kaikille ihon kuntoille tai ympäristöille ja tulosten tarkkuus riippuu sensorista sekä ohjelmiston laadusta.