solidaarisuutta

Solidaarisuutta tarkoitetaan yhteisön yhteenkuuluvuutta ja toisten hyvinvoinnin huomioon ottamista sekä käytännön toimintaa, jolla tukea annetaan hädässä oleville tai epätasa-arvoisten tilanteiden korjaamiseksi. Se ilmenee sekä tunteellisena myötäelämisenä että konkreettisina tekoina, kuten vapaaehtoistyönä, sosiaali- ja terveydenhuollon avustamisena sekä kriisitilanteissa järjestäytyneenä auttajana.

Termi juontaa suomalaisessa käytössä solidaarisuus. Sosiaalitieteissä se liittyy Durkheimin käsitteisiin mekaanisesta ja orgaanisesta solidaarisuudesta sekä modernissa yhteiskunnassa vastuullisuuteen ja velvoitteeseen toisia kohtaan. Solidaarisuus voidaan nähdä sekä yksilöiden välisenä empatiana että yhteiskunnan rakenteina, kuten sosiaalivakuutusjärjestelminä ja oikeudenmukaisena politiikkana.

Ilmentymiä: arjen tasolla vapaaehtoistyö, naapuruston tuki, köyhien ja syrjäytyneiden auttaminen. Poliittisessa ja taloudellisessa kontekstissa solidaarisuus näkyy muun muassa hyvinvointivaltion rakentamisessa, tulopolitiikassa ja tasa-arvon edistämisessä sekä kansainvälisessä avussa ja ihmisoikeuksien puolustamisessa.

Historian kontekstissa solidaarisuus on ollut keskeinen teema sekä kansallisissa liikkeissä että kansainvälisissä järjestöissä. Puolalainen Solidarity-liike (Solidarność) 1980-luvulla on tunnettu esimerkki siitä, miten työväestö voi yhdistyä poliittiseen muutokseen. Suomessa solidaarisuus näkyy vahvassa sosiaalipolitiikassa sekä ay-liikkeessä.

Nykytilanteessa solidaarisuus muodostaa monien yhteiskuntien arvolupauksen: tuki heikoimmille, oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Haasteina ovat politiikan polarisaatio ja rajojen hallinta sekä kriittinen pohdinta paternalistisuuden välillä.