sisäänkäyntien

Sisäänkäynnit ovat rakennusten sisäänpääsyn kohdat, joiden kautta käyttäjät voivat astua tiloihin. Ne voivat koostua ovista tai porteista sekä mahdollisesta vestibyylistä, käytävästä ja aulasta. Pääsisäänkäynti on yleensä rakennuksen näkyvin ja vilkkaimmin käytetty sisäänkäynti, kun taas sivusisäänkäytävät palvelevat esimerkiksi toimistoalueita, pysäköintikäytäviä tai palveluyksiköitä.

Tyypillisiä ominaisuuksia ovat säänkestävyys, valaistus, opasteet ja turvallisuus. Ovien tulee olla riittävän leveitä ja helppokäyttöisiä; usein käytetään liukuovia tai automaattiovia. Esteettömyysvaatimukset edellyttävät lattiaratkaisua ilman kynnyksiä, kaltevia ramppeja ja ovipainikkeita, jotka ovat saavutettavissa.

Suunnittelussa huomioidaan energiatehokkuus ja käyttäjien mukavuus: vestibyyli vähentää vedon ja lämmityksen vaihtelua; ulkoseinien säänkestävyys sekä helppo puhdistus. Paloturvallisuus ja hätäpoistumistiet ovat keskeisiä, ja rakennukset varustetaan asianmukaisilla opasteilla sekä valaistuksella.

Historiallisesti sisäänkäynnit ovat usein rakennuksen arkkitehtonisen ilmeen ensimmäisiä ilmentymiä, ja niiden suunnittelu voi korostaa monumentaalisuutta tai yksinkertaisuutta. Nykyään sisäänkäynneissä käytetään usein suuria lasiovia ja vestibyyliä sekä avaria auloja, jotka yhdistävät ulko- ja sisätilat ja tarjoavat mieleenpainuvan ensivaikutelman.