sisällönjakelukeskusten

Sisällönjakelukeskukset, lyheni CDN (Content Delivery Network) suomeksi sisällönjakelukeskuksiksi, ovat hajautettuja palvelinverkkoja, joiden tarkoituksena on nopeuttaa ja tehostaa sisällön toimitusta loppukäyttäjille. CDN:t jakavat sisältöä useisiin lähellä sijaitseviin nykyaikaisiin kyliin tai käyttää reititystä, jolloin käyttäjä saa pyytämänsä tiedoston mahdollisimman läheltä.

Toimintaperiaate perustuu läheisyyteen ja välimuistiin. Kun käyttäjä pyytää sisältöä, pyyntö ohjautuu lähimpään PoPiin (points of presence), jossa kopio sisällöstä voi olla välimuistissa. Jos ei ole, pyyntö välitetään alkuperäiseen palvelimeen, ja ladattu sisältö tallennetaan välimuistiin vastaisen varalta. Usein DNS-pohjainen reititys sekä geopaikannus ohjaavat liikennettä optimaalisesti. CDN:t palvelevat sekä staattista (kuvat, videomateriaalit, JS/CSS) että dynaamista sisältöä, jonka toimittamista voidaan nopeuttaa optimoiduilla asetuksilla ja ohjelmallisilla ohjauksilla.

Hyödyt ovat nopeus, skaalautuvuus ja parempi käytettävyys ruuhkatilanteissa. Lisäksi CDN:t voivat tarjota lisäominaisuuksia kuten TLS-terminointi, DDoS-turva ja web-sovellusten palomuuriominaisuudet, parantaen sekä suorituskykyä että turvallisuutta. Haasteita ovat välimuistin hallinta, välimuistin invalidointi ja purku sekä origin-palvelun riippuvuuden hallinta ja kustannusten suunnittelu.

Käytännössä CDN-ratkaisut ovat yleisesti käytössä verkkosivujen, videostreamingin ja sovellusten toimitusketjuissa. Suurimmat toimittajat voivat tarjota sekä yleisiä että erityistarpeisiin suunniteltuja ratkaisuja, usein pilviympäristöissä integroituina osaksi laajempaa verkkosääriä.