silmäluomi

Silmäluomi eli silmäluomet ovat ylä- ja alaluomet, jotka suojaavat silmää, auttavat kyynelnesteen jakautumista ja edistävät sulkemalla silmää sulamisen. Ne koostuvat ihosta, silmälihaksista (esimerkiksi orbicularis oculi), tarsus-levyistä sekä meibomianrauhasista, joiden eritteet muodostavat pitkälti kyynelnesteen rasvakerroksen. Silmäluomien toiminnan häiriöt voivat vaikuttaa näkök echeen, käyttöön ja mukavuuteen.

Yleisimmät tilat ja niiden ominaisuudet sisältävät blepharitisin eli luomireunan tulehduksen (anterior ja posterior), hordeolumin eli karsta- eli luomivarvastulehduksen, chalazionin eli meibomianrauhasen tukoksen aiheuttaman paiseen kaltaisen kyhmyn, ptosin eli yläsilmäluomen roikkumisen sekä dermatochalasin eli ylipaksun, löysän tai ikärappeuman aiheuttaman ylimääräisen ihon. Taustalla voi olla bakteerivirusinfektioita, talirauhasten toimintahäiriöitä, allergioita tai ikääntymistä.

Oireisiin kuuluu punoitus, turvotus, kirvely, kutina sekä rähmäkertymät. Vakavammat oireet voivat aiheuttaa näön sumuuntumista tai sulkeutumisen vaikeutta. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja mahdollisesti silmälääkärin käyttämään laajennettuun tutkimukseen (slit-lamp-tarkastus).

Hoito vaihtelee tilan mukaan. Perushoitoon kuuluu luomien hygienia ja lämpimät kääreet. Blepharitiisissä voidaan käyttää paikallisia antibioottivoiteita ja suun kautta annettavia antibiootteja tulehduksen vakavuudesta riippuen sekä tulehduksen hallintaan tarkoitettuja hoitomuotoja. Chalazionille yleensä tehokkaita ovat lämpimät kääreet ja tarvittaessa pora- eli avausleikkaus tai injektio. Hordeolumin hoitoon liittyy usein lämpimiä kääreitä ja tarvittaessa antibiootteja. Ptosis-hoitoa harkitaan, jos yläsilmän roikkuminen heikentää näköä ja se voidaan korjata kirurgisesti. Dermatochalasiaa voidaan hoitaa leikkaamalla ylimääräinen iho silmäluomen reunasta. Ennen toimenpiteitä kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa oikeasta hoitostrategiasta.