silanoliyhdisteitä

Silanoliyhdisteitä ovat orgaanisia piikemiallisia yhdisteitä, joissa on vähintään yksi pii-happi-vetysidos (Si-O-H). Ne ovat piin orgaanisia analogeja alkoholeille, joissa hiiliatomien sijaan on piiatomeja. Yleisin silanoliyhdiste on piihappo (H3SiOH), joka on kuitenkin epästabiili ja polymeroituu helposti. Monimutkaisemmat silanolit voivat olla stabiilimpia riippuen orgaanisista ryhmistä, jotka ovat sitoutuneet piihin.

Silanolit muodostuvat tyypillisesti hydrolysoimalla organohalogenosilaneja, joissa piiatomiin on sitoutunut halogeeniatomi (esim. kloori). Hydrolyysissä halogeeniatomit korvautuvat hydroksyyliryhmillä. Silanoliyhdisteet ovat tärkeitä välituotteita silikonien ja siloksaanimateriaalien valmistuksessa. Ne voivat reagoida keskenään kondensaatioreaktiolla, jossa kaksi silanoliryhmää yhdistyy ja muodostaa siloksaanisidoksen (Si-O-Si) vapauttaen samalla vettä. Tämä reaktio on keskeinen silikonipolymeerien muodostumisessa.

Silanoliryhmän Si-O-H polaarisuus mahdollistaa myös vedyn sitoutumisen muihin molekyyleihin, mikä vaikuttaa yhdisteen ominaisuuksiin, kuten liukoisuuteen ja pintareaktiivisuuteen. Jotkin silanoliyhdisteet voivat myös esiintyä rengasmaisina tai lineaarisina oligomeereinä. Sovelluksia silanoliyhdisteillä on esimerkiksi liimojen, tiivisteiden, pinnoitteiden ja lääkkeiden valmistuksessa. Ne voivat myös toimia katalyytteinä tietyissä kemiallisissa reaktioissa.