sekatutkimusmenetelmiin

Sekatutkimusmenetelmiin viittaa tutkimuslähestymistapaan, jossa yhdistetään sekä määrälliset että laadulliset tutkimusmenetelmät samassa tutkimuksessa. Tavoitteena on hyödyntää kummankin lähestymistavan vahvuuksia: määrällinen analyysi tarjoaa yleistettävyyden ja tarkkuuden, laadullinen syvällisen kontekstuaalisen ymmärryksen. Yhdistäminen voi tapahtua suunnitelman eri osissa sekä analyysissä ja tulkinnassa.

Yleisimpiä sekatutkimusdesign-tyyppejä ovat convergent parallel -design, jossa sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen data kerätään samanaikaisesti ja yhdistetään tulkinnassa; explanatory sequential -design, jossa ensin kerätään kvantitatiivista dataa ja seuraa kvalitatiivinen data sen tulkinnan selventämiseksi; exploratory sequential -design, jossa ensiksi laadullinen aineisto ohjaa kvantitatiivisen tutkimuksen rakennetta; embedded-design, jossa toinen aineisto on lisäaineisto toissijaisessa roolissa; sekä multiphase-design, jossa useammista vaiheista muodostuu kokonaisuus. Tärkeää on integraatio: tieto yhdistetään suunnitelmallisesti analyysissa ja tulkinnassa, eikä pelkästään rinnakkain.

Laatuvarmistuksessa painotetaan suunnittelun läpinäkyvyyttä, kontekstuaalista ymmärrystä sekä refleksiivisyyttä. Dataa voidaan integroida esimerkiksi muuttamalla kvalitatiivinen aineisto kvantitatiiviseen muotoon tai päinvastoin. Sekatutkimusmenetelmiä käytetään laajasti yhteiskuntatieteissä, koulutuksessa ja terveydenhuollossa, erityisesti kysymyksiin, joissa tarvitaan sekä yleiskuvaa että syvällistä kontekstuaalista ymmärrystä. Kansainvälisesti merkittäviä vaikuttajia ovat Creswell sekä Tashakkori ja Teddlie, joiden tekstit ovat muokanneet suunnittelu- ja raportointikäytäntöjä.