satunnaismusiikki

Satunnaismusiikki tarkoittaa musiikkia, jossa osa tai koko materiaali ei ole säveltäjän ennalta määräämää, vaan määräytyy sattumanvaraisilla prosesseilla tai esittäjien valinnoilla. Tällöin osa musiikillisista elementeistä, kuten sävellysten rakenne, rytmi, melodia tai dynaaminen ilmaisutapa, annetaan sattumalle tai ungefunktionaalisten valintojen varaan.

Työtapoja ovat esimerkiksi sattumanvaraisten menetelmien käyttö (esim. nopan heitto, muut satunnaisprosessit, I Ching), graafinen nuotitus tai avoimet muodot, joissa esittäjillä on päätöksentekoa, sekä improvisaatio ja yleisön osallistuminen. Satunnaismusiikki korostaa usein esittäjän roolia materiaalin toteutuksessa ja tarjoaa erilaisia tulkintoja eri esityksissä.

Keskeisiä varhaisia teoksia ja tekijöitä ovat John Cage, joka on keskeinen hahmo genren kehityksessä. Hän käytti sattumanvaraisia operaatioita teoksessa Music of Changes (1951), jonka materiaalin valinta perustuu sattumanvaraisiin menetelmiin; teos 4'33" (1952) ilmentää esityksen indeterminacya. Muita tärkeitä kontribuutioita ovat Earle Brownin December 1952, graafinen nuottisysteemi, jossa esittäjille jätetään sävellyksen järjestyksen valinta, sekä Cornelius Cardew'n Treatise (1963), suuri graafinen nuotinnus, joka kutsuu tulkintaan laajalti.

Vaikutus ja asema: Satunnaismusiikki haastoi perinteisen säveltäjän ja esittäjän roolit, vaikutti myöhemmin kokeelliseen musiikkiin sekä installaatio- ja digitaalisen median taiteeseen. Se erottaa itsensä improvisaatiosta tarjoamalla rakenteen, jossa sattuma ja päätökset ovat osa sävellyksen toteutusta.