salausmenetelmistä

Salausmenetelmät ovat kryptografian keinoja suojata tietoa muuntamalla se luettamattomaksi siten, että vain oikeutetut osapuolet voivat palauttaa sen alkuperäisen muodon. Tämä saavutetaan käyttämällä avaimia, joiden avulla salaus ja purku suoritetaan. Salaus voi koskea sekä tietoa levyllä että siirrossa.

Symmetrinen salaus käyttää samaa avainta sekä salaukseen että purkuun. Se on nopea ja soveltuu suurten datamäärien suojaamiseen. Tunnettuja algoritmeja ovat AES sekä vanhempi DES/3DES; modernit vaihtoehdot kuten ChaCha20-Poly1305 yhdistävät suorituskyvyn ja turvallisuuden. Tietovirtoihin käytetään usein salausmoodien, kuten AES-GCM tai ChaCha20-Poly1305, jotka tarjoavat sekä salauksen että eheyden suojan.

Julkisen avaimen kryptografia käyttää avainparia: julkinen avain voidaan jakaa yleisesti ja yksityinen avain pysyy salassa. Sitä käytetään avaintenvaihtoon sekä digitaalisiin allekirjoituksiin ja todennukseen. Algoritmeja ovat RSA sekä elliptic curve cryptography ECC (esimerkiksi Curve25519 ja P-256). ECC mahdollistaa saman turvallisuustason pienemmillä avaimilla.

Onnistunut salaus sisältää usein sekä salausta että tietojen eheyden todentamisen. AEAD-tilat kuten AES-GCM tai ChaCha20-Poly1305 tarjoavat sekä salauksen että eheyden yhdellä prosessilla, mikä parantaa turvallisuutta ja suorituskykyä.

Sovelluksia ovat verkkoyhteydet (TLS/HTTPS), VPN-yhteydet, sähköiset allekirjoitukset sekä tiedostojen ja levyjen salaus. Turvallisuus riippuu oikeasta algoritminvalinnasta, riittävän pituisista avaimista, asianmukaisesta avainhallinnasta ja standardien noudattamisesta (esimerkiksi NIST- ja ISO-ohjeet). Kvanttihyökkäykset voivat tulevaisuudessa muuttaa turvallisuusvaatimuksia, minkä vuoksi nykyaikaiset järjestelmät huomioivat kvanttivarmuuden kehityksen.