ruostekerros

Ruostekerros on rautaan ja teräkseen kohdistuvan korroosion tuloksena syntyvä pintakerros, joka koostuu pääosin hydratoituneesta rautatrioksidista sekä siihen liittyvistä rautahydroksideista. Kerros on tyypillisesti huokoista ja heikosti kiinnittyvää, minkä vuoksi se ei suojaa alla olevaa metallia vaan edistää lisäkorroosiota.

Se muodostuu, kun rauta tai teräs altistuu hapelle ja kosteudelle. Kosteus sekä elektrolyytit, kuten suola, nopeuttavat reaktioita. Aluksi muodostuu Fe2+-ioneita ja rautahydroksideja; vähitellen syntyy hydratoituneen rautatrioksidin kerros, Fe2O3·nH2O. Tällainen kerros on usein epäpassivoitunut ja mahdollistaa korroosion etenemisen.

Ominaisuudet ja vaikutukset: Ruostekerros on epäadheesiota, huokoista ja helposti irtoavaa. Sen kautta kosteus ja hapetus pääsevät edelleen metalliin, mikä voi heikentää mekaanisia ominaisuuksia ja johtaa halkeiluun tai reiälle.

Suojaus ja hallinta: Ennaltaehkäisyyn kuuluu suojaavien pintakerrosten, kuten maalin tai pulverimaalauksen, käyttö sekä kosteuden ja suolan hallinta. Galvanoitu pinta, ruosteenestoaineet ja joissakin tapauksissa ruostuneen kerroksen poisto ja korvaaminen uusilla ovat vaihtoehtoja. Kun ruoste on muodostunut, se voidaan poistaa mekaanisesti tai kemiallisesti ja pinta suojata uudelleen.

Mittaaminen ja seuranta: Ruostekerroksen paksuutta sekä kiinnittymistä voidaan arvioida visuaalisesti, painonmuutoksin sekä käyttämällä laboratorioanalyysiä kuten mikroskopiaa tai elektrochemiallisia kokeita (esim. EIS).