resistiiviteetistä

Resistiivisyys, jota kutsutaan myös ominaisvastukseksi, on materiaalin sisäinen ominaisuus, joka mittaa sen kykyä vastustaa sähkövirtaa. Se on vastakkainen ominaisjohtavuudelle. Mitä korkeampi resistiivisyys, sitä huonompi johtaja materiaali on. Resistiivisyyden yksikkö SI-järjestelmässä on ohm-metri (Ω⋅m).

Resistiivisyyden arvo riippuu materiaalista ja sen lämpötilasta. Johtimilla, kuten metalleilla, on tyypillisesti alhainen resistiivisyys, mikä tekee niistä hyviä sähkönjohtajia. Eristimillä, kuten muovilla ja lasilla, on erittäin korkea resistiivisyys, mikä estää tehokkaasti sähkövirran kulun. Puolijohteilla, kuten piillä ja germaniumilla, on resistiivisyysarvoja, jotka ovat johtimien ja eristeiden välissä, ja niiden resistiivisyyttä voidaan muokata esimerkiksi lämpötilan tai epäpuhtauksien avulla.

Materiaalin resistiivisyyden laskemiseksi tarvitaan sen resistanssi (R), pituus (L) ja poikkipinta-ala (A). Kaava on ρ = R * (A / L), missä ρ on resistiivisyys. Tämä kaava osoittaa, että resistanssi on suoraan verrannollinen materiaalin pituuteen ja kääntäen verrannollinen sen poikkipinta-alaan, ja resistiivisyys on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa tätä suhdetta.