resistiivisyydestä

Resistiivisyys on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa kuinka tehokkaasti se vastustaa sähkövirtaa. Sitä mitataan yleensä ohmia kertaa metriä (Ω⋅m) yksiköissä. Materiaalin resistiivisyys on suoraan verrannollinen sen resistanssiin ja kääntäen verrannollinen sen poikkipinta-alaan. Toisin sanoen, mitä suurempi materiaalin resistiivisyys on, sitä suurempi sen resistanssi on samankokoisilla kappaleilla. Tämä ominaisuus on materiaalin sisäinen, toisin kuin resistanssi, joka riippuu myös kappaleen geometriasta.

Eri materiaaleilla on hyvin erilaiset resistiivisyydet. Johtavilla materiaaleilla, kuten metalleilla, on hyvin alhainen resistiivisyys, mikä tarkoittaa, että ne sallivat sähkövirran kulkea helposti. Eristimillä, kuten muoveilla ja keramiikalla, on puolestaan erittäin korkea resistiivisyys, minkä vuoksi ne estävät sähkövirran kulkua tehokkaasti. Puolijohteilla on resistiivisyys, joka on metallien ja eristeiden välillä, ja niiden resistiivisyyttä voidaan muuttaa tarkoituksella lisäämällä epäpuhtauksia (seostus) tai valon avulla.

Resistiivisyys riippuu myös lämpötilasta. Useimmilla metalleilla resistiivisyys kasvaa lämpötilan noustessa, kun taas puolijohteilla ja eristeillä se tyypillisesti laskee. Tätä lämpötilariippuvuutta käytetään hyväksi esimerkiksi lämpötila-antureissa. Resistiivisyyden ymmärtäminen on keskeistä sähköpiirien suunnittelussa ja materiaalien valinnassa erilaisiin sovelluksiin, kuten kaapeleihin, lämmityselementteihin ja elektroniikkaan.