reseptoriherkkyydestä

Reseptoriherkkyys viittaa solujen kykyyn reagoida tiettyihin signaalimolekyyleihin, kuten hormoneihin tai välittäjäaineisiin. Tämä reaktio tapahtuu solun pinnalla tai sisällä olevien reseptorien kautta. Reseptoriherkkyys voi vaihdella, ja siihen vaikuttavat useat tekijät.

Lisääntynyt reseptoriherkkyys tarkoittaa, että solun vaste tietylle signaalimolekyylille on voimakkaampi tai se aktivoituu jo pienemmillä pitoisuuksilla. Tämä voi johtua esimerkiksi reseptorien määrän lisääntymisestä tai niiden tehokkuuden paranemisesta. Vastaavasti vähentynyt reseptoriherkkyys, eli desensitisaatio, ilmenee heikentyneenä vasteena. Tämä voi johtua reseptorien määrän vähenemisestä, niiden kyvyn heikkenemisestä sitoutua signaalimolekyyliin tai solun sisäisten signaalireittien häiriintymisestä.

Reseptoriherkkyyden säätely on tärkeää monille fysiologisille prosesseille. Esimerkiksi insuliiniresistenssi, tila jossa keho ei reagoi insuliiniin normaalisti, on esimerkki vähentyneestä reseptoriherkkyydestä. Toisaalta jotkin sairaudet voivat liittyä lisääntynyt reseptoriherkkyyteen. Tilan ylläpitämiseksi elimistö pyrkii jatkuvasti tasapainottamaan reseptorien toimintaa. Reseptoriherkkyyden muutokset ovat keskeisiä monien sairauksien ymmärtämisessä ja hoidossa.