reformaatiota

Reformaatio oli 1500-luvun uskonnollinen ja poliittinen liike, joka jakoi Länsi-Euroopan kristinuskon lopullisesti. Sen juuret olivat syvällä uskonnollisessa tyytymättömyydessä katolisen kirkon käytäntöihin ja opetuksiin, kuten anekauppaan. Keskeisiä hahmoja olivat Martin Luther Saksassa, Huldrych Zwingli Zürichissä ja Jean Calvin Genevessä. Heidän opetuksensa korostivat yksilöllistä uskoa, Raamatun auktoriteettia ja pelastusta yksin armosta uskon kautta.

Reformaatio ei ollut yhtenäinen liike, vaan se kehittyi eri alueilla ja eri johtajien johdolla, johtaen lukuisiin protestanttisiin kirkkokuntiin, kuten luterilaisuuteen, reformoituun kirkkoon ja anabaptisteihin. Liike ei rajoittunut pelkästään uskonnollisiin kysymyksiin, vaan sillä oli merkittäviä poliittisia ja sosiaalisia seurauksia. Se johti uskonsotiin, valtioiden välisiin konflikteihin ja kansallisten kirkkojen syntyyn, joissa maallisilla hallitsijoilla oli usein suuri valta. Vastareaktiona katolinen kirkko käynnisti vastareformaation, jonka tavoitteena oli uudistaa kirkkoa sisältäpäin ja torjua protestantismin leviämistä. Reformaation vaikutukset ovat nähtävissä edelleen uskonnollisten, poliittisten ja kulttuuristen rakenteiden kehityksessä Euroopassa ja sen vaikutuspiirissä.