referenssiarvot

Referenssiarvot (viitearvot) ovat terveellä tai referenssivaihtoehtoisella populaatiolla määriteltyjä normaalin vaihteluvälejä laboratorion mittaamille biomarkkereille tai testeille. Ne kuvaavat arvojen keskeistä tilaa ja vaihtelua sekä antavat tulosten tulkinnan perustan. Usein viitealue esitetään alarajan ja ylärajan välillä ja se voi riippua muun muassa iästä, sukupuolesta sekä mittausmenetelmästä.

Referenssiarvot muodostetaan keräämällä mittaustietoja hyvin rajatusta referenssipopulaatiosta. Yleisiä lähestymistapoja ovat ei-parametriset menetelmät, joissa käytetään 2,5 ja 97,5 prosenttipisteen arvoja, sekä parametrit menetelmä, jossa oletetaan tietyntyyppinen jakautuma. Iän ja sukupuolen huomioiminen on tavallista, ja pediatrisissa sekä erityisryhmissä viitearvot voivat poiketa aikuisilla käytettävistä.

Käyttö ja tulkinta: Referenssiarvot toimivat kattona tulosten arvioimisessa; arvo poikkeaa viitealueesta voi viitata mahdolliseen terveysongelmaan, mutta se ei yksistään todista sairautta. Tulosten tulkinnassa huomioidaan myös preanalyyttiset ja analyyttiset tekijät sekä yksilön kliininen tilanne. Viitearvot voivat myös toimia kynnysarvoina diagnoosien tai riskinarvioiden suunnittelussa.

Kun viitearvot asetetaan, noudatetaan määritysvälineitä ja laboratoriojärjestelmiä koskevia standardeja. Viitearvot voivat muuttua uusien mittausmenetelmien, väestön muuttumisen tai uusien lähestymistapojen myötä, ja ne tulee tarvittaessa uudistaa tai paikantaa laboratorio- ja kontekstikohtaisesti. Esimerkkejä ovat veren hemoglobiini, kolesteroli ja maksakokeiden entsyymit.