rajallisuuden

Rajallisuus (rajallisuuden yleisnimenä) on suomenkielinen käsite, joka kuvaa rajojen, äärien ja rajoittuneisuuden tilaa tai laatua. Se voi viitata sekä konkreettisiin rajoihin—maantieteellisiin, lainsäädännöllisiin tai teknisiin—että käsitteellisiin ja eksistentiaalisiin rajoihin, jotka määrittävät, mitä on mahdollista, mitä voidaan tietää ja mitä ei. Sanalle ominaista on muodostumistapa rajat-juuresta sekä -llisuus- ja -isuuspäätteistä, joiden kautta siitä muodostuu substantiivi, joka ilmentää rajoittuneuden laatua.

Käyttöalueet: Filosofiassa, tieteenfilosofiassa ja yhteiskuntatieteissä rajallisuus liittyy inhimillisen kokemuksen, tiedon ja päätöksenteon rajoihin. Se herättää pohdinnan siitä, mihin voimme todellisuudessa päästä, millaisia ovat maailmankaikkeuden ja oman kyvykkyytemme rajat sekä miten toimimme arjessa ja politiikassa tämän realiteetin puitteissa.

Taiteessa ja kulttuurissa rajallisuus esiintyy liminaalisina tiloina, rajanvedoissa ja rajojen ylitysten kuvaamisessa. Teokset voivat käsitellä, millaista on elää rajojen kanssa ja miten yksilön, yhteisön sekä ympäristön väliset mahdollisuudet kytkeytyvät toisiinsa.

Politiikassa ja ympäristötutkimuksessa rajallisuus näkyy resursseihin ja normatiivisiin rajoihin liittyvissä kysymyksissä: miten rajat asetetaan, valvotaan ja millaisia eettisiä velvoitteita niihin liittyy.