päästöiden

Päästöiden käsite viittaa aineiden tai energian käytöstä aiheutuvien päästöjen vapautumiseen ilmaan, veteen tai maaperään. Päästöjä syntyy useista lähteistä, kuten teollisuudesta, liikenteestä, energiantuotannosta, maataloudesta sekä kotitalouksista. Ne voidaan jakaa kasvihuonekaasupäästöihin (esim. hiilidioksidi CO2, metaani CH4, dinitrioksidi N2O) sekä ilmanlaadun kannalta merkittäviin epäpuhtauksiin (esim. hiukkaset PM, typen oksidit NOx, rikkidioksidi SO2).

Päästöjä mitataan ja raportoidaan kansallisella sekä kansainvälisellä tasolla. Päästöistä lasketaan usein CO2-ekvivalentti (CO2e), jolloin eri kaasujen ilmastovaikutukset voidaan vertailla. Tilastot ja raportit auttavat seuraamaan muutosta ja arvioimaan politiikan vaikuttavuutta.

Politiikassa päästöjen vähentäminen on keskeinen ilmastonmuutoksen torjunnan keino. EU:n päästökauppajärjestelmä (ETS) sekä kansalliset säädökset, verotus ja tukimuodot ohjaavat investointeja kohti puhtaampia teknologioita, energiatehokkuutta sekä siirtymää uusiutuviin energianlähteisiin. Päästövähennysten toteutuksessa korostuvat sekä tekniset ratkaisut että käyttäytymisen muutos.

Päästöjen hallinta vaikuttaa terveyteen ja ilmanlaatuun sekä vähentää ilmastonmuutoksen riskejä. Se on siten sekä ympäristö- että talouspolitiikan keskiössä.