pullistumisesta

Pullistuminen on tila, jossa välilevyn ulkoinen rengas pullistuu ulospäin. Suomessa termiä käytetään yleisesti välilevyn pullistumana tai bulges disc. Pullistuminen voi olla oireellinen tai oireeton, ja sen vakavuus riippuu siitä, aiheuttaako se hermojuuren puristusta.

Yleisimmät syyt ovat ikääntymisen myötä tapahtuvat rappeutumismuutokset, fyysinen kuormitus sekä toistuvat tai äkilliset liikkeet, jotka saavat selkärangan rakenteet liikkeelle. Keskeisiä riskitekijöitä ovat ylipaino, tupakointi, vähäinen liikunta ja heikentynyt tukilihaksisto.

Oireet vaihtelevat: pullistuminen voi olla ilman oireita, mutta jos se painaa hermojuurta, voi esiintyä selkä- tai niskakipua, säteilevää kipua jalkaan tai käteen, puutumista, pistelyä sekä lihasheikkoutta.

Diagnoosi perustuu oirekuvaan, fyysiseen tutkimukseen ja kuvantamiseen. MRI on useimmiten käytetty menetelmä bulgingin todentamiseen. TT tai röntgenkuvat voivat täydentää tutkimusta. Erotusdiagnooseina ovat esimerkiksi välilevyn herniatio, selkärangan degeneratiiviset muutokset sekä muut selkäsairaudat.

Hoito: ensisijaisesti konservatiivinen: lepo, kipulääkkeet, tulehduskipulääkkeet, fysioterapia, harjoitteet; lihasrentouttajat, tarvittaessa epiduraalinen kortikosteroidi-injektio. Jos oireet jatkuvat tai etenevät tai on hermojuurten deficit, harkitaan leikkausta, kuten mikrodekompressio, mikrokirurgia tai muu mahdollinen kirurginen toimenpide.

Ennuste ja ehkäisy: Useimmat pullistumat lievittyvät ajassa, erityisesti yhdessä fysioterapian ja liikunnan kanssa. Ennuste paranee, kun huolehditaan selän lihaksiston vahvistamisesta, oikeasta nostotekniikasta ja painonhallinnasta sekä tupakoinnin lopettamisesta.