postkoloniaalista

Postkoloniaalinen tutkimus, tai postkoloniaalismi, on akateeminen suuntaus, joka tutkii kolonialismin ja imperialismin perinnön vaikutuksia nykypäivän yhteiskuntiin. Se kysyy, miten historialliset valta-asetelmat näkyvät politiikassa, taloudessa, kielessä ja identiteeteissä sekä miten tieto ja kulttuurinen representaatio rakentuvat ja ylläpitävät vallan rakenteita.

Keskeisiä käsitteitä ovat kolonialismin representaatio ja orientalismi sekä neokolonialismin ja diaspora-käsitteet. Tutkimus tarkastelee myös kulttuurista hybridityä, mimikriä ja subalterniteettia eli kertomuksen ulkopuolella jääviä. Tärkeimmät teoreetikot ovat Edward Said, Frantz Fanon, Gayatri Chakravorty Spivak, Homi K. Bhabha ja Dipesh Chakrabarty. Alueellisesti ja kielellisesti suuntautuneita tutkimusaiheita ovat kirjallisuus, elokuva, arkkitehtuuri, koulutus, kaupunkisuunnittelu ja politiikka.

Postkoloniaalinen tutkimus pyrkii paljastamaan, miten valta ja tieto muodostavat toisiaan ja miten marginalisoidut äänet voivat löytää tilaa sekä uusissa että perinteisissä tulkinnoissa. Se kiinnittää huomiota globalisaation ja neokolonialismin muotoihin, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa, sekä siihen, miten identiteetit rakentuvat siirtomaavallan muistoihin, kieliin ja kulttuurisiin käytäntöihin.

Kritiikit liittyvät muun muassa siihen, että termi voi laajentua liian yleiseksi ja epäselväksi, sekä että postkolonialismi on toisinaan nähty yksinkertaistavan moninaisuutta. Silti juuriltaan sen katsotaan tarjoavan välineitä kriittiseen lukemiseen ja tietoisuuden laajentamiseen suhteessa historiaan ja nykyisyyteen.