plasminogeeniaktivaattoria

Plasminogeeniaktivaattori on proteiini, joka muuttaa plasminogeenin plasmiiniksi ja käynnistää fibrinolyyttisen eli hyytymän liukenemisen. Endogeeninen plasminogeeniaktivaatioprosessi on olennainen osa verenkierron normaalin tasapainon ylläpitämistä ja verihyytymien poistamista. Pääasialliset endogeeniset plasminogeeniaktivaattorit ovat kudostyyppinen plasminogeeniaktivaattori (tPA) ja urokinaasityyppinen plasminogeeniaktivaattori (uPA).

tPA on enemmän fibrinispesifinen ja aktivoituu pääasiassa hyytymän sisällä kiinnittyneeseen plasminogeeniin, jolloin plasmiini syntetisoituu paikallisesti. uPA on vähemmän spesifi ja voi aktivoida plasminogeeniä sekä vapaina että kiinnittyneenä, mikä tekee siitä rooliltaan tärkeämmän kudosten remodeloinnissa ja solujen migraatioon.

Terapeuttinen käyttö: rekombinantti kudostyypin plasminogeeniaktivaattori (rt-PA), tunnettu nimellä alteplaasi, on yleisesti käytetty hyytymien liuottamiseen akuutissa iskeemisessä aivohalvauksessa ja joissakin sydäninfarktin hoidoissa. Muita tPA-muunnelmia, kuten tenekteplaasi, käytetään vastaavissa tilanteissa. Urokinaasityyppisiä aktivaattoreita käytetään vähemmän yleisesti ja niillä on erilainen vaikutusprofiili ja sivuvaikutusriski.

Fibrinolyysiä säätelevät inhibitorit, kuten PAI-1 ja PAI-2, sekä plasmiinia neutraloivat mekanismit kuten alfa-2-antiplasmin. Liiallinen plasminogeeniaktivaation aiheuttama plasmiini voi johtaa verenvuotoihin, mukaan lukien aivoverenvuodot, ja siksi trombolyysihoito vaatii tarkkaa potilaan tilan ja vasta-aiheiden arviointia.