perusoppimiskyky

Perusoppimiskyky tarkoittaa yksilön kokonaista kykyä omaksua uutta tietoa sekä kehittää ja soveltaa oppimisen strategioita perusvalmiuksien pohjalta. Se kattaa sekä kognitiiviset valmiudet että metakognitiiviset taidot sekä niihin liittyvän motivaation ja asenteet. Keskeisiä osa-alueita ovat kognitiiviset prosessit kuten muisti, tarkkaavaisuus, kieli ja päättelykyky sekä metakognitiiviset taidot, jotka koskevat oppimisen suunnittelua, seurannan ja säätöä. Myös motivaatiolla, tunteilla ja oppilaan asenteilla on merkittävä rooli.

Perusoppimiskyvyn kehitykseen vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät. Varhainen kiintymyssuhde, laadukas varhaiskasvatus, riittävä uni, ravitsemus sekä turvallinen ja stimuloiva oppimisympäristö tukevat sitä. Toisaalta stressi, liiallinen kuormitus tai oppimisvaikeudet voivat heikentää sitä.

Arvioinnissa perusoppimiskykyä voidaan tarkastella monipuolisesti: kognitiivisia tehtäviä, metakognitiivisten taitojen käyttöä sekä havainnoinnin ja oppimisen säätelyn kykyä. Arviointi kannattaa tehdä kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään testituloksilla, jotta voidaan suunnitella tuki- ja opetusjärjestelyjä.

Käytännössä perusoppimiskyky on keskeinen erilaisten oppijoiden kohtaamisessa: se vaikuttaa oppimisvalinnoihin, opetusmenetelmien tarveanalyysiin sekä yksilöllisen tuen ja eriyttämisen suunnitteluun. Tavoitteena on vahvistaa oppimisen perusvalmiuksia elinikäisen oppimisen edellytysten turvaamiseksi.