persoonallisuushäiriöistä

Persoonallisuushäiriöt ovat psykiatrisia tiloja, joissa henkilön pysyvä ajattelu-, tunne- ja käyttäytymismallit poikkeavat merkittävästi kulttuurista odotettavista tavoista. Nämä poikkeamat ovat yleensä joustamattomia ja laajalle levinneitä, ja ne alkavat tyypillisesti nuorella aikuisiällä. Ne aiheuttavat merkittävää kärsimystä tai toimintakyvyn heikkenemistä henkilölle itselleen tai hänen sosiaalisissa suhteissaan.

Persoonallisuushäiriöt jaetaan usein kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat niin sanotut "oudot tai ekscentriset" häiriöt, kuten paranoidinen, skitsoidinen ja skitotyyppinen persoonallisuushäiriö. Toiseen ryhmään kuuluvat dramaattiset, tunteelliset tai epävakaat häiriöt, kuten epävakaa, esiintyvä, antisosiaalinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Kolmanteen ryhmään kuuluvat ahdistuneet tai pelokkaat häiriöt, kuten estynyt, riippuvainen ja pakko-oireinen persoonallisuushäiriö.

Diagnoosi perustuu psykiatrin tekemään kliiniseen arvioon, joka usein sisältää haastattelun ja psykologisia testejä. Syyt persoonallisuushäiriöille ovat moninaiset ja sisältävät yleensä geneettisiä, ympäristöllisiä ja psykologisia tekijöitä. Varhaiset elämänkokemukset, kuten traumaattiset tapahtumat tai epävakaat ihmissuhteet, voivat vaikuttaa niiden kehittymiseen.

Hoito kohdistuu usein oireiden lievittämiseen ja toimintakyvyn parantamiseen. Psykoterapia, erityisesti pitkäkestoinen ja vuorovaikutteinen terapia, on keskeinen hoitomuoto. Lääkehoitoa voidaan käyttää tiettyjen oireiden, kuten ahdistuksen tai masennuksen, hoitoon. Persoonallisuushäiriöiden ennuste vaihtelee, ja paraneminen on usein hidasta mutta mahdollista asianmukaisella tuella ja hoidolla.