permittiviteettiä

Permittiviteetti, usein myös permittiivisyys, kuvaa aineen kykyä sallia sähkökentän syntyminen ja varata sähköenergiaa. Sitä merkitään yleensä kreikkalaisella ε-symbolilla; tyhjiön permittivisyys ε0 on vakio (noin 8,854×10^-12 F/m). Aineen ominaisuus ilmaistaan usein suhteellisena permittivisyytenä εr = ε/ε0, jolla mitataan verrattuna tyhjiöön.

Perusyhtälöissä sähkösidettä D ja sähkökenttää E yhdistää D = εE, ja kapasiteetti C riippuu permittivisyydestä, esimerkiksi C = εA/d levyjen väliselle kondensaattorille. Permittiviteetti on usein taajuusriippuvainen ja kompleksinen suure: ε* = ε' − jε'', missä ε' kuvaa energiaa varastoivaa osaa ja ε'' häviöitä (dielektrinen häviö). Monet materiaalit näyttävät relaksaatioilmiöitä ja resonansseja eri taajuuksilla.

Materiaalien permittiviteetti vaihtelee suuresti: esimerkiksi vesillä εr ≈ 80 matalilla taajuuksilla, eristeillä tyypillisesti välillä 2–10. Permittiviteetti voi olla anisotrooppinen ja tensorimuotoinen kiteisissä aineissa. Mittauksia tehdään mm. impedanssi- tai resonanssimenetelmillä. Permittiviteetilla on keskeinen rooli elektroniikassa, radioaallojen etenemisessä, materiaalitutkimuksessa ja sovelluksissa kuten kondensaattoreissa, antureissa ja mikroaaltotekniikassa.