partikkelikoohon

Partikkelikoohon, tai partikkelidynamiikka, on fysiikan aluetta, joka tutkii aineen ja energian perusrakenteita sekä niiden vuorovaikutuksia. Se käsittää pienimmät tunnettujen aineen rakenteiden, kuten atomien ja subatomien, kuten protonien, neutronien ja elektronien, sekä vielä pienempien osasten, kuten kvarkkien ja leptonien, käyttäytymisen. Partikkelikoohon perustuu kvanttifysiikkaan, joka kuvaa mikromaailman ilmiöitä, joita klassinen fysiikka ei selitä.

Tutkimuksen keskeisiä kohteita ovat partikkelit ja niiden ominaisuudet, kuten massa, varaus, spin ja vuorovaikutukset. Näitä vuorovaikutuksia ovat vahva, heikko, sähkömagneettinen ja gravitaatiovoima. Partikkelikoohon on kehittynyt voimakkaasti 20. vuosisadan aikana, erityisesti CERN:n (Euroopan hiukkasfysiikan laboratorio) Large Hadron Collider -kokeiden myötä, jotka ovat paljastaneet uusia partikkeleita ja vahvistaneet olemassa olevia teorioita, kuten standardimallin.

Partikkelikoohon on tärkeä myös teknologian ja lääketieteen kehitykselle. Esimerkiksi magneettikuvaus (MRI) perustuu sähkömagneettisen vuorovaikutuksen tutkimukseen, ja radioaktiivisten partikkelien käyttö on olennainen osa lääketieteellistä diagnoosia ja hoitoa. Tutkimus jatkuu yhä, pyrkien selvittämään universumin perusrakenteita ja mahdollisesti löytämään uusia fysikaalisia ilmiöitä, kuten pimeää ainetta tai pimeää energiaa.