participiaalista

Participiaalista on käytetty termiä kieliopissa viittaamaan partisiippiin ja niitä käyttävästään rakenneperheestä. Partisiippit ovat epäsäätöisiä verbi-ilmaisuita, joita voidaan käyttää adjektiiveina tai adverbiaalilausekkeina. Niiden kautta voi muodostua participialauseita, jotka liittävät lisätietoa päälauseeseen.

Participialauseet koostuvat yleensä participlesta ja sen täydennyksistä. Niitä voidaan käyttää seuraavasti: adjektiivisena määritteenä, jolloin lause kuvaa nimeä (esim. running water – virtaava vesi), tai adverbiaalina, jolloin ne kertovat aikaa, syytä, ehtoa tai tulosta (esim. Having finished the work, she left – Valmiiksi tehtyä työtä sitten hän lähti). Eri kielissä participialauseet voivat esiintyä eri tavoin ja niillä voi olla eri aikasidokset tai aspektit.

Käyttö ja funktiot. Participialauseet voivat toimia sekä imen adjektiivisesti määrittelevästi että vähentävänä tai tiivistävänä tavallisena sivulauseena. Ne voivat korvata tavallisen relatiivilauseen, jolloin teksti saa tiiviimmän ilmaisun. Joillakin kielillä present- ja past-partisipilit ovat yleisiä ja niillä on omituisia nyansseja suhteessa aikaan ja voixiin; toiset kielet käyttävät vähemmän tai toisentyyppisiä participialajeja.

Finnish context. Suomen kielessä partisiippimuodot voivat toimia sekä adjektiiveina että alisteisten lauseiden rakentajina. Käytännön esimerkit voivat olla muista kuin suomenkielisistä lauserakenteista, mutta perusidea säilyy: participiaalauseet lisäävät kuvailevaa tai toiminnallista lisätietoa ilman erillistä konjunktiivista sivulauseketta.

Yhteenveto. Participiaalista käsittelee kieliopin keinoja, joilla non-fiinisten verbi-ilmauksien avulla ilmaistaan kuvailevaa sisältöä sekä kielellistä tiivistystä. Ne ovat yleinen työkalu monissa kielissä, joissa partiisiippimuodot ovat osa syntaksia.