parinointia

Parinointi eli antikoagulaatio hepariinilla on veren hyytymisen estämistä. Yleisimmät hepariinityypit ovat epäorgaaninen hepariini (unfractionated heparin, UFH) ja pienmolekyylipainoiset hepariinit (LMWH). Parinointia käytetään perioperatiivisesti sekä veritulppien muodostumisen estämiseen ja hoitoon, esimerkiksi syvän laskimotukoksen tai keuhkoembolian ehkäisyssä. Sitä hyödynnetään myös dialyysissä, sydänkirurgiassa ja muissa tilanteissa, joissa hyytymien hallinta on kriittistä.

Mekanismi: Hepariini sitoutuu antitrombiin III:n kanssa ja tehostaa sen inaktivaatiota, mikä estää trombiinin IIa ja Xa:n toimintaa. UFH vaikuttaa useisiin hyytymistekijöihin ja sen vaikutus on nopea, mutta se on kumottavissa protamiinisulfaatilla. LMWH:n vaikutus painottuu Xa:n estoon ja sen antikoagulaatio on pitkäkestoisempi; reversointi on UFH:ää heikompi ja LMWH:n kumoaminen on käytännössä rajoitetumpaa.

Käyttö ja annostus: Ennaltaehkäisevä parinointi annostellaan pienemmillä määrillä, terapeuttinen parinointi suuremmilla annoksilla veritulppien hoitoon. UFH:ta annostellaan jatkuvana laskimoinfuusiona ja sen vaikutusta seurataan laboratorioarvoin (yleensä aPTT). LMWH:ää annostellaan subkutaanisesti ja monitorointitarve on yleensä vähäinen, lukuun ottamatta munuaisten vajaatoimintaa tai erityistilanteita.

Seuranta ja riskit: Verenvuoto on tärkein haitta. Harvinainen mutta vakava komplikaatio on hepariini-indusoitu trombosytopenia (HIT). UFH:llä seuranta perustuu yleensä aPTT-arvoon; LMWH:ssä voidaan käyttää anti-Xa-aktiivisuuden mittaamista joissakin potilaissa. Reversointi: protamiinisulfaatilla UFH:lle; LMWH:n kumoaminen on rajoitetumpaa, mutta joissain tapauksissa voidaan käyttää protamiinia.

Vasta-aiheet ja huomioitavaa: Aktiivinen vuoto, vaikea verenvuoto- tai trombocytopenia-taipumus sekä historia HIT ovat vasta-aiheita. Raskauden aikana hepariinit ovat useimmiten turvallinen vaihtoehto, mutta valinta riippuu kliinisestä tilanteesta.