parallelismiä

Parallellismiä, eli parallellismia, on retorinen keino, jossa samankaltaisia rakennetyyppejä tai ilmaisuja toistetaan peräkkäin. Sillä saavutetaan rytmi, tasapaino ja korostus, ja se usein helpottaa viestin ymmärtämistä ja muistamista. Termi on lainattu useista kielistä, ja suomenkielisessä kirjallisuustieteessä sitä käytetään yleisesti sanana parallellismi.

Tyyppejä ovat syntaktinen parallelismi, jossa lauseen rakenne toistuu; leksikaalinen parallelismi, jossa toistetaan samaa sanastoa; semanttinen parallelismi, jossa samat ideat esitetään eri sanoin; sekä fonologinen parallelismi, jossa toistuvat äänteet, kuten allitteraatio. Parallelismin käyttö: runoudessa, eepoksissa, puheissa, retoriikassa ja nykykirjallisuudessa sekä mediatuotannossa. Esimerkki: Tuli, näki, voitti. Toinen esimerkki: Hän puhui vakaasti, vakuuttavasti ja selkeästi.

Parallellismiä voi lisätä tekstin ilmaisullista tehoa, mutta liiallinen toisto voi tehdä ilmaisusta köykäisen. Oikein käytetty se kuitenkin vahvistaa ajatusyhteyksiä ja tekee tekstistä rytmistä ja mieleenjäävää.