parakriinisiä

Parakriininen viestintä on solujen välinen kommunikaatio, jossa erittyneet signaalimolekyylit vaikuttavat nopeasti lähinaapureihin soluihin. Parakriiniset viestit kulkeutuvat ympäröivään kudokseen ja vaikuttavat lyhyellä etäisyydellä ilman, että ne kiertäisivät koko elimistön verenkiertoon. Tämä eroaa endokriinisestä viestinnästä, jossa signaalit kulkevat verenkierron kautta kauemmas, sekä autokraanisesta viestinnästä, jossa signaalit vaikuttavat pääasiassa samaan soluun tai sen lähimpiin sukusoluihin.

Parakriininen viestintä on usein lokaalia, nopeasti poistuvaa ja riippuu signaalimolekyylien diffuosiosta sekä vastaanottavien solujen reseptoreiden ilmentymisestä. Viestijöinä toimivat muun muassa kasvutekijät, sytokiinit, histamiini sekä muiden solujen erittämät pienmolekyylit. Näiden signaalien vaikutukset voivat muuttaa solujen käyttäytymistä, kuten solujen kasvua, erilaistumista, liikkuvuutta ja immuunivastetta.

Esimerkkejä parakriinisestä viestinnästä ovat kasvutekijöiden vaikutus verisuonien muodostumiseen (angioneesi VEGF:n avulla), immuunisolujen aktivaatio tulehdusreaktiossa sekä kudosten paraneminen vaurioalueilla. Parakriininen viestintä on keskeinen osa kehitystä, kudosvaurioiden korjaantumista sekä immuunijärjestelmän tavoite- ja roolivalikoimaa.

Tutkimuksen näkökulmasta parakriininen signaalointi tarjoaa selityksiä soluryhmien välisestä koordinoinnista ja sairauksien mekanismeista. Häiriöt parakriinisessa viestinnässä voivat edistää tulehduksia, kudosten vahingoittumista sekä syövän paikallista kehittymistä ja leviämistä. Parakriinisen viestinnän ymmärtäminen on olennaista sekä perinnöllisten että akuutien tilojen tutkimuksissa sekä uusien terapeuttisten kohteiden kartoittamisessa.